Syöpä.

Sytytän paperin kädessäni. Silmäni seuraavat, kuinka hitaasti etenevät liekit tuhoavat sen. Sulattavat numerohelvetin ja menneiden aikojen koodit. Todellisuus. Kumpa se olisikin näin helppoa. Pidän paperia käsissäni kunnes liekkien päät nuolevat liki sormiani. Heitän sen pesään muiden jatkoksi.

Vielä muutama.

Katson kelloa. Saatanan Rolex. Täytyy pitää kiirettä. Sanna pääsee kohta kotiin iltavuorosta. Ryttään loput laskut yhteen ja laitan ne suoraan pesään. Hiiltynyt aukko täyttyy taas roihuavasta tulesta. Tuli vie huolet mennessään.

En tiedä oliko minun helpompi vai vaikeampi olla.

Aloin hapuilla lauteiden alta puolikasta jaloviinapulloa. Pistävä tunne sormenpäässä. Vedin käteni takaisin. Tikku oli pieni, lähes huomaamaton. Silmäni olivat liian sumeat ja sormeni liian kömpelöt vetämään sitä pois. Taas yksi piikki lihassa lisää. Sanna oli useasti maininnut, että lauteet pitäisi vaihtaa. Ne olivat vanhat ja halkeilevat. Niissä olivat istuneet ihmiset ennen meitä.

Ehkä joku on istunut tässä kuten minä.

Hetken mietin miksi huijaan teitä. Ja ennen kaikkea itseäni. Annan katseeni vaeltaa pitkin koivun värisiä lautaseiniä ja pihkapisaroita. Silmäni osuvat kömpelösti tehtyyn lämpömittariin. Sen pintaan on kaiverrettu ja poltettu nimi. Toinen E on väärinpäin.

Syy taistella on selvä.  

En mä ketään syyttänyt. Itsepähän olin lapseni tehnyt. Suostunut muuttamaan omakotitaloon, johon ei minulla todellisuudessa ollut varaa. Hankkimaan jatkuvasti parempaa ja enemmän. Siirin ratsastustunnit ja Veetin yksityisopetus. Koko perheen kulttuurimatka Italiaan ja olkkariremontti. Sanna eli unelmaansa. Minä puolikkaassa helvetissä. En raaskinut ottaa sitä häneltä pois. Sanoa, ettei töissä pyyhkinyt niin hyvin kun annoin ymmärtää. Että paiskin ylityötunnit paikallisessa räkälässä.

Olin keksinyt keinoni.

Myönnän olevani epätoivoinen. Elämäni oli kuin parantumaton sairaus. Ei hoitoa. Vain tapoja, yrityksiä saada lisäaikaa. Niimpä niin. Mikähän on minun ennustukseni? Puoli vuotta? Vuosi vaiko vuosia?

Vihdoin sain pullon käsiini. Otin pitkän kulauksen. Elämä tuntui taas vähän paremmalta.